Chispa

Hola Amigos!

Terveisiä täältä Jyväskylästä, johon muutin eläkepäiviä viettelemään. Nimeni on Chispa, tai täkäläsittäin Hispa, Hibanes, Himanes, Hippu, Hippula jne., kun kuulemma rakkaalla lapsella on monta nimeä. No ei se mitään, reagoin kyllä kaikkiin nimityksiin ainakin silloin, kun jääkaapin saranat narahtaa! Olihan muutosta Espanjan päiviin, kun tänne tulin – täällä oli lunta! Se oli aika kylmää ja maistellakin sitä piti. Tassuja meinasi palella. Mutta onneksi kevät oli niin pitkällä, että tuo valkoinen aines hävisi nopeasti.

Niin, uusi perheeni – vilskettä ja vilinäähän täällä tuppaa olemaan tämmöselle mummelille, mutta nuoremmat ovat oppineet muutaman syvän murinan jälkeen, että kun mummoa nukuttaa mummon pitää antaa nukkua. Sekin noille vekaroille piti opettaa, ettei minun ruokakupista tulla napsimaan – jotain rajaa sentään! Tuo ihmishahmo kyllä tajusi nopeasti laittaa meille kaikille ihan omat ruokakupit. Muutenhan nuo kaverit on ihan jees. Kleinirouva Netta meinasi ensialkuun olla nirppanokka ulkomaan vieraan suhteen – tosin ymmärrettävää – sillä hän on paikan matriarkka, mutta ajan myötä tajusi, että olin tullut jäädäkseni. Tuo toinen olio, mukamas koira sekin eikä oo ees karvojakaan, kiinanharjamix Emma sen sijaan on ollut ja on kimpussani kuin herhiläinen. Noh – sehän on vasta vuoden vanha, joten olen antanut sen hilluskella ja joskus jopa intaannun itsekkin ravaamaan sen kanssa huoneesta toiseen mattojen mennessä rullalle. Tuota ihmishahmoa tämä suuresti huvittaa – outoa.

Kissojakin täälä on kaksin kappalein. Niiden kanssa en liiemmin veljeile, mutta eivät ne minua haittaakaan niin kauan, kun saan nukkua rauhassa tai eivät tule ruokakupilleni… niin nekin pahaiset harrastavat sitä. Ei mitään käytöstapoja näillä täällä!

Näin kesän kunniaksi voin kertoa myös, että pääsin kesäkuntoon ja kesämittoihin uskomattoman nopeasti. Ihmishahmoni oli sitä mieltä, että liikakilot saa nyt lähteä kun kuulemma haittaavat kulkuani ja olemistani. Mistä sekin muka mitään tietää? Noh – mutta kuitenkin olen syönyt huomattavasti vähempikalorista ruokaa, niin kuin mummojen pitää syödäkin kuulemma, ja kilotkin lähti siinä sivussa. Nyt on jo paljon helpompi liikkuakin ja pääsin harrastamaan pitempiä lenkkejä muun porukan kanssa. Samoilemme rannoilla ja läheisissä puistoissa. Matkaani hidastaa ainoastaan tuo ”sähköpostien” lukeminen pylväistä ja puskista. Ihmishahmoni onneksi tietää, ettei se niin nopeasti käy, kun pitää kaikki suomenkieliset kääntää päässään espanjaksi ja voih – niitä kaikkia muita kieliä! Suomen kielen opin kyllä nopeasti, ja osaan tulla luokse kutsuttaessa, vaikkakin tuo kuulo ei ole niin hyvä enää.

Kaikinpuolin täällä on aika mennyt oikeen mukavasti! Jaa niin missäkö nukun? No tietenkin sängyssä! Siellähän ne kaikki muutkin!!

Terkkuja vaan täältä kaukaa Suomesta kaikille ihmishahmoille, jotka matkaani tänne järjestivät ja erityisterkut tätille, jolta meinasi sydän murtua lähettäessään minut tänne. Ole huoleti! Minulla on hyvä olla! Täällä on paljon kavereita ja monta ihmisrapsuttajaa – yksin en ole milloinkaan!

– Chispa