Muñeca

Dosi ja Muñeca adoptoitiin samaan kotiin. Lue ihana runo Dosin sivulta

TARINA

Tapahtuu Suomessa ja Espanjassa syksyllä/talvella

2007-2008

Nainen on syksyllä menettänyt pienen sairaan maltankoiran. Seuraa lähes lumeton talvi ja päätös siitä, että koira hankintaan. Mietitään aktiivista ja liikunnallista pienikokoista koiraa harrastuksiin ja ulkoiluun. Varataan alustavasti jackrusselin narttupentu, mutta yllättäen pentujen tuleva emo jääkin tyhjäksi. Nainen tuntee perheen, jossa on Espanjasta hankittu koira. Hän miettii kuitenkin jääkö kokonaan yksin koiran kanssa, jos kohtaa ongelmia uuden perheenjäsenen kanssa, kun ei ole kasvattajan tukea. Sitä puntaroidaan ja montaa muutakin asiaa; mitä hylkäämisen kokeneen koiratarhassa kasvaneen tai jonkin aikaa siellä eläneen koiran kanssa voi tulla vastaan? Miten on koiran terveyden laita? Nainen tekee kuitenkin päätöksen: antaa kodin pienikokoiselle kodittomalle tyttökoiralle Espanjasta – tuli mitä tuli, kaikki otetaan vastaan. Ja sitten alkaa puhelut Lealle. Voi sitä jännitystä.

Dosi! Pieni yorkin näköinen tyttökoira! Siinä se on kuin tilauksesta, se on minun koira, varaa se minulle, onhan se minulle varattu, varmasti!? Alkaa hurjat valmistelut, erinäisten prinsessavaatekappaleiden, turkinhoitoaineiden ym. enemmän tai vähemmän tarpeellisten varusteiden hurja hankinta. Meille tulee koira, kaikki muuttuu! Kunnes saan puhelun; Dosi on karannut tarhalta ja koiratarhaa lähellä oleva moottoritie lienee koitunut pienen koiran kohtaloksi. Seuraa suuri pettymys. Lennot ja kaikki varattu. Dosin piti tulla 24.3. ja nyt ei tule ketään. Kuinka pitkä aika vielä pitää odottaa?

Äkkiä Triplen sivuille. Siellä odottaa kotia kaksi pienikokoista tyttökoiraa, joista hurjan pähkäilyn ja Lean kanssa vatvomisen jälkeen nainen päätyy Muñecaan: pieneen valkoiseen villakoiramixtyttöön. Vähän aran ja epäilevän näköinenhän tyttö kuvissa on, mutta sehän on luonnollista, kun koira on kodista tarhaoloihin tuotu ja kokenut hylätyksi tulemisen.

Kuluu kaksi viikkoa. Lea soittaa naiselle ja pyytää häntä istumaan alas. Dosi on tullut tarhalle takaisin! Vain muutamia päiviä ennen pääsiäistä kuin tietäen, että nyt on viimeinen hetki päästä kotiin. Mutta kumman nainen nyt ottaa ja työpaikalla isossa avokonttorissa raikaa varmaakin varmempi huuto: MOLEMMAT! Siinä naisella on pian työkavereita onnittelemassa ja halailemassa tuoretta mammaa. Niin nyt voidaan jo kai puhua mammasta, tuplamammasta. Ja miten hienosti kaikki järjestyikään: molemmat tytöt saadaan samalla lennolla Suomeen 24.3. Se on ikimuistoinen päivä! Lea kehoittaa kuitenkin olla nyt riehaantumatta liiaksi tai tekemättä mitään suurempia hankintoja ennen kuin tytöt ovat turvallisesti Suomen maankamaralla. Mamma ei noudata sitä kehotusta!!

24.3. 2. pääsiäispäivä Helsinki-Vantaa

Suomeen oli tullut talvi ja lunta. Sää oli aurinkoinen, mutta kolea, ja sitä se oli Dosin ja Muñecan harmiksi heidän ensimmäisinä päivinään Suomessa.

Kuljetuslaatikon takana katselee pieni ja laiha tyttö ruskeilla silmillään hiukan aristellen suurta naamaa, joka ilmestyy peittäen lähes koko boksin oviaukon: SIINÄ SE OLI Dosin ja mamma ensikohtaaminen. Mamma ottaa Dosin ulos boksista ja Dosi tarttuu mammaa kaulasta pitkillä laihoilla etutassuillaan ja painaa päätään mamman poskea vasten. Kyllähän siinä kyynel vierähtää silmäkulmaan ihan pelkästä herkistymisestä, ilosta ja odotuksen päättymisestä. Yorkkia ei tullut vaan pieni luisevan laiha ja pitkäjalkainen koira, jolla oli lyhyt ja erittäin huonokuntoinen turkki ja jossa oli paikoin karvattomia laikkuja ja ihottumaa. Tämä huonokuntoisuus lienee ollut seurausta Dosin karkumatkasta, joka kesti noin kaksi viikkoa. Mutta ainoa tunne, joka sillä hetkellä otti vallan, oli rakkaus ja onni sekä varmuus siitä, että tästä pikkuotuksesta minä pidän huolta! Siitä alkoi mamman ja Dosin yhteinen matka.

Kärryissä tulee ruumasta kaksi kuljetuslaatikkoa päällekkäin. Toisessa seistä törröttää terhakkaana myös pitkäjalkainen valkoinen koira, jolla on pienet nukkemaisen kauniit kasvot (Muñeca=nukke) sekä pörröinen turkki. Kaverina Muñecalla oli vähän isompi Bratislava-koira, joka läähätti vähän taka-alalla ja Muñeca katseli etualalla valppaana maailman menoa. Siinä se oli Muñeca täsmälleen samannäköisenä kuin kuvissa. Kevythän tyttö oli kuin höyhen, kun mamma nappasi likan syliin ja painoi nenänsä Muñecan pehmeää turkkia vasten.

Sitten haisteltiin Suomen koleaa ilmaa, käveltiin kohtia autoa ja käytiin lumessa pissillä ja kakilla. Hyvin meni! Autossa pitkäjalkaiset mallitytöt nukkuivat kiltisti mamman sylissä. Onnellisina, mutta väsyneinä, matkalla kotiin! Pahin jännitys oli lauennut varmaan puolin ja toisin.

Koti

Ensimmäiset päivät kotona menivät hyvin. Minulla oli viikon loma, jotta tytöt eivät joutuisi heti jäämään yksin kotiin. Molemmat olivat ensialkuun kovasti nälkäisiä ja jopa pipanoita ahmittiin kuin viimeistä päivää. Vatsa toimi hyvin ja tarpeet tehtiin pääsääntöisesti ulos. Talvinen sää ja kylmä viima aiheuttivat tytöille totaalista haluttomuutta lähteä ulos. Jo ulko-ovella käännyttiin takaisin sisään. Dosi tosin oivalsi heti, miksi ulos mennään ja väänsi nopeasti tarpeet ja halusi sisään. Muñecalla sitä vastoin ei ollut hajuakaan, miksi ulos tultiin.

Muñeca löi heti jarrut päälle ja vinkuroi vastaan kaikin keinoin. Näiltä ajoilta on Muñeca saanut lempinimen Saaban kuningatar.

Las chicas superpoderosas – tehotytöt

Eroahdistuksen viittavaa käytöstä oli ensimmäisten viikkojen aikana. Kun oma mamma oli saatu, niin siitä ei olisi maltettu olla hetkeäkään erossa, ettei mamma vaan jätä. Asumme kerrostalon 7. kerroksessa. Kun mamma lähti kauppaan tai heittämään roskapussia, kuului alas asti sydäntä raastavaa Dosin kirkunaa ja Muñecan laulavaa kimeää haukuntaa. Naapureita kävimme informoimassa kahden (äänekkään) uuden asukkaan muutosta. Kokeilin kaikkia keinoja: D.A.P -haihdutinta sekä pantoja, Clomicalm-lääkitystä, haukunestopantaa sekä käytösterapiaa. Monet kerrat kuuntelin rappukäytävässä nakinpalat taskussa, milloin haukunta lakkaa, jotta olisin päässyt palkkaamaan tyttöjä hyvästä käytöksestä – turhaan. Ajan myötä tämä ongelma tuntui ratkeavan kuin itsestään. Tytöt alkoivat pikkuhiljaa luottaa siihen, että mamma palaa aina takaisin. Ehkä olin aluksi turhankin hätäinen ja odotin tytöiltä liian paljon liian aikaisin. Mitään pysyvää eroahdistusta ongelmaa tästä ei koskaan muodostunut. Asia korjaantui ajan kanssa ja mamma pystyi käymään töissä ihan niin kuin ennenkin! Mitään pahaa tytöt eivät koskaan ole tehneet. Kaikki tavarat, huonekalut, viherkasvit ym. ovat saaneet olla rauhassa.

Terveys

Molemmat tytöt saivat keväällä flunssan ilmaston muutoksen takia ja olivat kovin nuhaisia ja yskäisiä. Kävimme flunssan sekä Dosin pahan ihottuman vuoksi eläinlääkärillä Kirkkonummella. Saimme molempiin vaivoihin hoidoksi antibioottikuurin. Lääkkeillä sekä hyvällä ravinnolla ihottuma parani pian. Molemmat tytöt saivat myös Stronghold-kuurit, koska vaikutti siltä, että Muñecalla olisi ollut kirppuja. Muñecalta poistettiin myös hammaskivet, jota 2-vuotiaalle oli jo ehtinyt jonkin verran kertymään.

Muñecaa vaivasi alusta asti oikean takatassun varvas, josta kynsi oli vääntynyt. Toisinaan siitä tiputteli hiukan vertakin ja se oli turvonnut. Yritin ensin kotikonstein hoitaa kipeää tassua. Lopulta kävimme kuitenkin näyttämässä tassua eläinlääkärillä, joka epäili, että siinä olisi nivelsidetulehdus. Muñeca sai vaivaan antibioottikuurin ja kiellon nuolla tassua lääkekuurin aikana. Kaulurin käyttäminen olisi ollut suotavaa. Paraneminen oli aina vain tilapäistä ja pian tassu äityi taas pahaksi. Lenkkeily luonnollisesti vaan pahensi tilannetta, vaikka yritin ulkoilun ajaksi suojata tassun milloin leipäpussilla ja kuminauhalla, milloin siteellä. Kesäkuussa päädyimme eläinlääkärin kanssa varpaan amputointiin. Leikkauksen jälkeen oli muutamien viikkojen hoitojakso. Hyvän hoidon ja varpaan paranemisen ansioista Muñeca on piristynyt ja on enää ani harvoin ”Saaban kuningatar”. Tassun on täytynyt vaivata Muñecaa pitkään ja olla kipeä. Muñecalla oli myös korvatulehdus, joka hoidettiin eläinlääkärin määräämillä korvatipoilla.

Dosi on ollut ihottumaa lukuunottamatta terve. Välillä Dosi nilkuttaa oikeaa takatassuaan, erityisesti kovan reuhuamisen ja hyppimisen jälkeen. Olisiko polven luksaatiosta kyse? No, vaiva on hyvin satunnainen ja tuntuu menevän aina kivuttomasti ohi. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta sen vuoksi mennä eläinlääkärille.

Espanjasta koiraa otettaessa on hyvä varautua mahdollisiin eläinlääkärikuluihin, sillä koiralla saattaa olla jokin vaiva – kuten Muñecalla varvas, joka tuli ilmi vasta Suomessa. Tuollainen kiusallinen ja kivulias vaiva saattaa kokonaan muuttaa koiran luonnetta, kuten Muñecan kohdalla kävi. Ja on senkin vuoksi välttämätön hoitaa kuntoon.

Rieha-Iita, Tikkutukka, Pörröpeikko, Vitonen, Jouhiturkki – rakkaalla lapsella on monta nimeä

Prinsessahörhelöt ja kantokassit joutivat nurkkaan. Sain n. tuplasti yhden russelin verran energiaa, vauhtia, jännitystä ja vaarallisia tilanteita kuin mitä olin osannut odottaa. Pienestä koostaan huolimatta nämä tytöt eivät ole mitään harmaahiirulaisia tai sohvaperunoita. Dosi on aito terrieri: pieni ja pippurinen tyttö, joka yltää lähes taivaita hipoviin hyppyihin. Dosista, 1v., on kasvanut vahva tyttö, jolla on kunnon karvapeite: selässä mustaa jouhikarvaa, viuhkahäntä ja tikkutukka. Muñeca on varvasamputaation jälkeen rohkaistunut ja on maailman paras lenkkikaveri. Muñeca paahtaa lenkillä joukon etunenässä. Koirapuistossa Muñeca on Dosia paljon rohkeampi ja leikkii ennakkoluulottomasti myös kooltaan isompien koirien kanssa. Molemmat vaativat liikunnan lisäksi aivojumppaa. Meillä onkin muutamia aktivointipelejä, joita tytöt ratkovat mielellään. Lelukorista löytyy myös muita leluja, puruleluja sekä mamman itse esim. vessapaperirullista ja pahvipakkauksista askartelemia namipiiloja!

Tytöt ovat kovia tappelemaan keskenään. Kähinät johtuvat yleensä puruluista, makupaloista, aktivointipeleistä ja mamman huomiosta. Muutamia kertoja tytöt ovat äityneet tappelemaan niin kovasti, että mamma on joutunut erottamaan heidät toisistaan. Tytöillä on niin paljon energiaa, että jos ei päivän lenkeillä saa kaikkea energiaa purettua, jatkuu lelujen kantaminen sänkyyn vielä silloinkin, kun valot on jo sammutettu ja siirrytty yöpuulle.

Toisten koirien kanssa tytöt tulevat erinomaisesti toimeen – siinä ei ole ollut koskaan ongelmia. Olemme käyneet Pelastakaa koirat ry:n perustottelevaisuus- sekä temppukurssilla. Ne ovat antaneet tottelevaisuusoppien lisäksi myös vinkkejä, miten koiran kanssa voi puuhastella myös kotona. SUOSITTELEN! Dosi on välkky ja ahkera koululainen. Muñeca aloitti koulun vasta nyt elokuussa ja on hyvin pohdiskeleva ja tekee harjoitukset omalle kuningattaren arvolleen sopivalla tahdilla.

Elämä muuttui. Tytöille löytyi koti loppuelämäksi. Pyrin siihen, että koti tarjoaa tytöille paljon rakkautta, iloa, koirakavereita, haastetta, liikuntaa luonnossa ja lepohetkiä mamman sylissä – parasta mahdollista aktiivista koiranelämää.

Yhdistyksen taholta olen aina saanut tukea kaikkiin isompiin ja pienempiin ongelmiin liittyen. Missään vaiheessa emme ole jääneet yksin! On hienoa, että maailmasta löytyy ihmisiä, jotka jaksavat uhrata oman vapaa-aikansa tehden näin hyvää ja arvokasta työtä; hylätyt kodittomat koirat saavat uusia koteja sekä me ihmiset arvokasta sisältöä elämäämme.