Tietoa koirien mahdollisista sairauksista
KOIRAT TARHALTA
Kaikki koirat ovat leikattuja, rokotettuja, mikrosirutettuja, madotettuja, ulkoloishäädettyjä ja niistä otettu verikoe leishmaniaa, ehrlichiaa sekä sydänmatoa, anaplasmaa ja babesiaa varten.( Huomioithan, että vasta-ainetestit eivät kuitenkaan ole 100-prosenttisen varmoja) ja punkki voi purra tai hietasääski pistää koiraa myös testin ottamisen jälkeen, aikana jonka koira vielä joutuu odottamaan tarhalla Suomeen pääsyä. Yhdistys ei tarkoituksella tuo sairaita (mm. leishmania) koiria Suomeen. Kuitenkaan koirien kokonaisterveydentilasta ei voi mennä täyteen varmuuteen. Monilla koirilla saattaa olla yskää, silmätulehdusta tai korvatulehdusta yms. hoitoa vaativaa Suomeen tullessa. Koirat tulevat tarhasta, jossa on paljon koiria. Tarhalla liikkuu jatkuvasti mm. kennelyskää, joka saattaa kestää noin kuukauden. Useimmiten tarhalla kauemmin olleet koirat ovat jo sairastaneet kennelyskän.
Jos koira sairastuu kennelyskään rokotuksesta huolimatta, yskää kannattaa seurata ja tarpeen vaatiessa käyttää koira lääkärissä. Yleensä kennelyskä kuitenkin paranee itsestään muutamassa viikossa. Varauduthan siihen, että koirien hampaat ovat useimmiten hoitamattomat ja saattavat olla huonossa kunnossa. Hammashoito ei kuulu kulukorvaukseen. Koiralla voi olla myös vanhoja vammoja, jotka eivät ole tulleet tarhalla ilmi. Yhdistys ei tuo alle 5 kuukauden ikäisiä koiranpentuja, eikä tarhalta niitä edes varata Suomeen.
TIETOA SAIRAUKSISTA
Sydänmato on Välimeren alueella yleinen koirilla esiintyvä hyttysten levittämä loistauti. Ilman hoitoa se on tappava, mutta onneksi se on helposti ennaltaehkäistävissä. Suomessa tautia ei juuri esiinny, ainoastaan tuontikoirien yhteydessä. Espanjassa tartuntaa esiintyy alueittain runsaasti. Sydänmato on lähinnä sydämen oikeassa kammiossa ja keuhkoaortassa elävä loinen. Sen väli-isäntänä toimivat hyttyset, jotka imiessään verta koirasta siirtävät syljen mukana eläimen iholle loisen toukkia.
Sydänmadon aikuistumisaika on varsin pitkä. Koiran saamasta tartunnasta uuden sukupolven toukkiin kuluva aika on 6-7 kuukautta. Kuitenkin jo noin 1,5-4 kuukauden kuluttua tartunnasta voidaan aikuisia matoja havaita sydämestä. Aikuinen mato elää jopa 7 vuotta, ja täysikasvuinen sydänmato voi olla 30 cm pitkä. Jos koirassa on vähän matoja, oireita ei juuri esiinny. Matojen lisääntyessä koiran yleiskunto alkaa kärsiä ja sillä alkaa esiintyä vakavia sydäntaudin oireita. Hoitamattomana näin pitkälle päässyt tauti saattaa päättyä kuolemaan.
– Osittain tiivistelmä eläinlääkäri Susanna Kamun artikkelista Ole-lehdestä 2006
Sydänmatotartuntaan liittyy tyypillisesti sydämen oikean puoliskon laajeneminen ja seinämän paksuuntuminen sekä hengitystieoireet. Myös maksa voi vaurioitua kroonisen verenkiertohäiriön seurauksena. Sydänmatotartunta voi johtaa myös munuaisvikaan. Osa tartunnoista on oireettomia.
Sydänmatotartunnan diagnoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen sekä sydänmatotoukkien osoittamiseen verinäytteestä. Sydänmatovasta-aineita voidaan osoittaa seerumiverinäytteestä. Kaikista tarhalta tulevista koirista otetaan sydänmatotesti. Sydänmadonhoito on Suomessa kallis. Alueella, jolta tuomme koiria, ei esiinny laajalti sydänmatoa.
Ehrlichia Canis tarvitsee välittäjäksi ruskean koirapunkin, joka on alunperin kotoisin Afrikasta. Tämä punkki levittää sairauksia mm. ehrlichia canis -tartuntaa. Ehrlichioosin aiheuttajia ovat pienet sauvabakteerit, joita tunnetaan useita lajeja. Ehrlichioosin akuutissa vaiheessa vallitsevana oireena on yleensä korkea kuume, joka kestää 2-5 päivää, ja myös niveloireita voi esiintyä. Lisäksi tartunnan saanut koira on hyvin väsynyt, ruokahaluton ja saattaa oksennella ja ripuloida. Tauti voi muuttua hoitamattomana myös krooniseksi, jolloin anemia on merkittävin oire. Tautia voidaan hoitaa antibiooteilla. Tarhalta tulevilta koirilta otetaan verikoe ehrlichiaa varten.
Leishmania on hietasääsken levittämä, loisen aiheuttama tauti. Leishmaniaasi on loistaudeista kiusallisin. Se on kuitenkin osa arkipäivää Espanjassa. Tautia esiintyy maapallon kaikilla subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla. Espanjassa, Malagan alueella, tautia esiintyy jopa 35%:lla koirista. Hietasääski on kaikkien aktiivisin auringonnousun ja -laskun välisenä aikana. Suurin vaara saada tartunta on siis yönsä ulkona viettävillä koirilla. Leishmania tarttuu hietasääsken pistosta ja hietasääski voi pistollaan tartuttaa sen sekä eläimiin että ihmisiin.Suomessa ei esiinny hietasääskeä. Loinen alkaa vaeltaa koiran kehossa piiloutuen valkosoluihin lisääntyäkseen niissä ja leviten samalla uusiin valkosoluihin heikentäen koiran yleistä vastustuskykyä. Taudin itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta useampaan vuoteen. Hoitamattomana tartunta aiheuttaa kroonisen yleisinfektion ja jopa kuoleman. Hoidettuna koira usein miten pysyy oireettomana ja voi elää normaalia elämää. Joskus testien pysyessä negatiivisena lääkitys voidaan jopa lopettaa. Tarttumista suoraan koirasta ihmiseen ei ole todettu. Koirasta koiraa suora tartunta on erittäin harvinainen ja siihen todennäköisesti tarvitaan suuri verikontakti esim. verensiirto.
Oireet voivat olla hyvin monenlaisia tai koira voi myös olla oireeton. Monesti alussa esiintyy ihossa huulissa, silmäkulmissa, nenässä tai korvanlehdissä pientä näppylää tai rupia.Toisinaan karvojen lähteminen silmien ympärillä näyttää kuin koiralla olisi silmälasit. Vähitellen iho alkaa hilseillä ja paksuuntua, ja siihen alkaa muodostua huonosti paranevia haavaumia. Sairauden edetessä ilmestyy erilaisia oireita: koira laihtuu, ajoittaista kuumeilua, imurauhaset laajentuvat, ripulia, eriasteista ontumista, käynti on jäykkää ja taudin loppuvaiheessa ilmenee munuaisten vajaatoimintaa.
Miten leishmaniaa hoidetaan?
Loista ei pystytä kokonaan poistamaan koiran kehosta, joten joudutaan tyytymään taudin etenemisen jarruttamiseen ja koiran vastustuskyvyn lisäämiseen. Leishmanian hoitoon löytyy erilaisia lääkityksiä . Suomessa yleisin on monesti aloittaa Allopurinol-lääkitys jatkuvana ja rinnalla Milteforan-kuuri 28 päivän ajaksi. Tautia voidaan hoitaa myös Glucantime-nimisellä lääkkeellä suonensisäisesti. Glucantimea suositellaan annettavaksi yhdistettynä Allopurinoliin. Kaikki tukihoito on myös tärkeää eli hyvä ruokinta ja lisävitamiineja tarpeen vaatiessa. Tällä hetkellä on käytössä myös uudempia vastustuskykyä lisääviä lääkkeitä leishmaniaan.
Varhainen diagnoosi on tarpeen, jotta loisen lisääntymiselle voidaan asettaa mahdollisimman tehokkaat jarrut. Jarruttaminen on tarpeen, koska leishmaniaasin aiheuttamat vauriot ovat pysyviä eli tauti ei ole parannettavissa lääkityksellä. Lääkitys jarruttaa tai hidastaa taudin kulkua. Tauti voidaan määrittää verikokeella. On myös muistettava, että taudilla on varsin pitkä itämisaika. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos koira saa tartunnan esim. tänään, vasta-aineita ei välttämättä löydy verestä vielä pitkään aikaan.
– OsittainTiivistelmää eläinlääkäri Susanna Kamun artikkelista Ole-lehdestä 3/07
Babecia canis Babesia on mikroskooppisen pieni veriloinen, joka aiheuttaa sairauksia monissa eläimissä. Tämän ryhmän alkueläin organismit leviävät koirasta koiraan punkkien välityksellä, babesia voi levitä myös infektoineen veren siirrossa. Babesiaa levittävät ruskeat koirapunkit. Babesiaa on kahta eri tyyppiä B.canis (iso babesia) ja B.gibsoni (pieni babesia), koirilla babesia aiheuttaa nopeaa tuhoa veressä nk. akuutin hemolyyttisen anemian.
Parasiitit elävät infektoituneen lemmikin punaisissa verisoluissa. Ennen B gibsoni tavattiin Aasiassa, Afrikassa ja Keski- Idässä, mutta vuodesta 1979 ne ovat levinneet jopa suureen osaan Yhdysvaltojakin. Oireettomat infektoituneet sekä tautia kantavat koirat ovat yleisiä. B.canista tunnetaan kolmea eri alatyyppiä, jotka eroavat viruksen voimakkuuden mukaan riippuen siitä, missä virus on löydetty ja mikä punkkilaji sitä kantaa. Useimmilla koirilla, jotka babesiaa kantavat ei ilmene mitään oireita. Kuitenkin, etenkin nuoret koirat saattavat tulla erittäin sairaaksi. Nämä sairastuneet koirat ovat erittäin kalpeita, aneemisia ja veri alkaa saostua (tukkeutua). Koirat saattavat parantua taudista itsekseen ja sairastua taas uudelleen stressin tai kovan rasituksen seurauksena.
Kun koira joutuu sellaisen punkin puremaksi, joka on aikaisemmmin ollut infektoituneessa koirassa, sairaus siirtyy. On todettu myös muutamissa tapauksissa taudin siirtyneen tiineestä kantavasta emosta syntymättömiin pentuihin sekä on myös tapausia, joissa koira on saanut tartunnan infektoituneen koiran puremasta.
Kuinka babesia diagnisoidaan?
Babesiaa on kolmea eri tautimuotoa, esiakuutti, akuutti sekä krooninen muoto. Kehittymis- tai esiakuutissa vaiheessanuorella koiralla ilmenee ruokahaluttomuutta, yleistä haluttomuutta ja heikkoutta. Ikenet ovat erittäin kalpeat ja koiralla on kuumetta. Usein miten tällaiset koirat ovat äskettäin kokeneet myös jonkinlaisen muun stressitekijän esim. muu sairaus, erittäin kova rasitus tai leikkaus. koiralla on tällöin usein myös vakava anemia. Koirassa voi havaita myös keltaisuutta (iholla tai silmän valkuaisissa), mikä on aiheutunut suuresta määrästä veripigmenteistä, hajonneista punasoluista. Keltaisuus johtuu siitä että maksa ei pysty käsittelemään hajonneita punasoluja ja bilirubiinin määrä veressä nousee. Paras testi babesian diagnisointiin on PCR-testi (polymerase chain reaction test).
Akuutissa vaiheessa tautia samat oireet ilmenevät, mutta ne ovat heikompia. Kroonisessa vaiheessa koiralla on jo melko heikossa kunnossa ja erittäin väsynyt. Koiralla voidaan todeta myös lievää anemiaa. Testit eivät tässä vaiheessa loista havaitse. Verestä voidaan havaita suuri määrä kypsymättömiä punasoluja, koska elimistö lähettää ne verenkiertoon ennenaikaisesti korvatakseen sairaudessa tuhoutuneita punasoluja (regeneratiivinen anemia). Koiralla on myös laajentunut perna, jonka lääkäri saattaa havaita. Tässä taudin vaiheessa keltaisuutta esiintyy harvoin. Useimmiten omistaja on vain kiinnittänyt huomiota siihen, että koiralta puuttuu se puhti, joka sillä yleensä on ollut. Nämä koirat ovat yleensä laihoja ja kuume on alhaista tai se on vain ajoittaista. Munuaisten ja maksan toiminto on heikkoa. Laboratoriokokeissa voidaan regeneratiivisen anemian lisäksi havaita kohonneita bilirubiiniarvoja veressä sekä virtsassa. Joskus mitattessa maksan toimintoja kuvaavia entsyymejä (AP, ALT ja LDH) ja munuaisen toimintoja kuvaavia testejä (BUN, Creatine) voidaan havaita vahinkoja näissä elimissä. Valitettavasti tämä sairaus usein väärin diagnisoidaan autoimmuuniksi hematolyyttiseksi anemiaksi, koska testit tämän sairauden osittamiseksi näyttävät babesioosissa positiivista.
Pysyviä vaurioita tulee maksaan ja munuaisiin kroonisessa vaiheessa. Kaikki erilliset oireet vaativat oman hoitonsa. Nykyään babeciaan on olemassa injektiona annettava hoito, jolla tauti pitäisi poistua pysyvästi .Babecia canis on kuitenkin Espanjassa huomattavasti harvinaisempi sairaus kuin muut yllä olevat.
KOIRAT SUOSITELLAAN UUSINTATESTATTAVAKSI NOIN 6-7 KUUKAUDEN KULUTTUA SUOMEEN TULOSTA TAI JOS KOIRALLA ILMAANTUU SUOMESSA JOTAIN YLLÄMAINITUJEN TAUTIEN OIREISTA. TESTITULOKSET EIVÄT OLE 100-PROSENTTISEN VARMOJA, KOSKA TAUDEILLA ON PITKÄ ITÄMISAIKA JA MITÄ AIEMMIN HOIDOT SAADAAN ALOITETTUA, SITÄ PAREMMIN ETENEMINEN SAADAAN PYSÄYTETTYÄ.
