Dosi

Dosi ja Muñeca adoptoitiin samaan kotiin. Lue koko tarina Muñecan sivulta

RUNO

Missä on nenä, missä on tassu?

Mamman oma höpönassu.

On tikkuinen tukka, on pörröinen pää
on ihme jos niitä ei mamma nää.

Tytöt pitkillä jaloilla kovaa laukkaa,
ei ihme jos mamma pian henkeään haukkaa,
kuka perässä juoksee voi sitä raukkaa!

On Muñecan turkki valkoista, kultaa. Kasvot kauniit kuin nukella ikään.
Voiko ihanampaa olla maailmassa mikään?

Dosi on pieni rasavilli. Jouhinen turkki on beige-musta,
oi mamma kuinka mä tykkään susta. 
Koko pienellä sydämellä Dosi mammaa rakastaa,
ei tiedä Dosi maailmassa mammaa, omaa kotia parempaa.

Jo heiluu Muñecan kippurahäntä. Näkyy Dosin korvien peikontupsut.
Sieltä tulee ne tytöt hupsut.

On tytöillä mamma ihan hassu.
Jaksaa rakastaa tyttöjä loputtomasti:
lelliä, helliä, sängyssä tyttöjen kanssa kelliä. 
Tytöille leluja, vaatteita ostaa. 
Rapsuttaa masua, nameja antaa, 
herkkuruokia kotiin kantaa.

Välillä mamma tyttöihin suuttuu,
silloin naamaltaan punaiseks´ muuttuu.
Jos liikaa riehuu, haukkuu tai puree kättä seuraa kurinpalautus viipymättä.

On pieniä tyttöjä mammalla kaksi,
vauhtia, iloa jaettavaksi!