Nieve (Nuutti)

Kodin saaneet - Narttu
Adoptoitu Keskikokoinen

Nuutti (entinen Nieve) otti paikan sydämestäni jo hieman ennenkuin ilmestyi Espanjan katukoirat ry:n sivuille. Kun sitten koitti totuuden hetki, ja Lea vastasi viestiini onnesta hehkuen ajattelin, että nyt haaveeni toteutuu! Olen aikoinaan koiraa harkitessa miettinyt malamuuttia, tutustunut rotuun ja haaveillut, mutta tuolloin asuin kerrostalossa keskellä kaupunkia, eikä tuntunut oikealta hankkia malamuuttia sinne.
Nuutti onkin mahdollisesti malamuutti – tai ainakin kovasti sen oloinen, näköinen ja luonteinen: itsepäinen, mutta kuitenkin hillitty ja sosiaalinen.

Niin, tässäpä jonkinlainen johdanto Nuuttiin. Mutta siis kerronpa hieman, mikä Nuuttia odotteli täällä kotona, mistä nyt kirjoittelen.
Asustan pienessä omakotitalossa Honkajoella kera muutaman öttiäisen. ’Öttiäisistäni ’ Siiri on ensimmäinen oma koirani, Bella tuli minulle viime kesänä Virosta ja siitähän se sitten lähti. Kun löysin tänne omakotitalon rauhaan, ajattelin, että pittääpi saaha kolmaskin koira ja se sattui sitten tulemaan nopeammin kuin uskoinkaan! Eli Jeri on pyreneittenkoira, kohta seitsemän vuotias. Hännänhuipuksi on sitten tullut tuo Atte Boy eli kiinanharjakoira 5kk. Lisäksi minulla on kaksi kissaa, rottia, akvaario ja lammas. Näitten kaikkien sekaan mahtui vielä yksi malamuutti ja nyt onkin sitten niin, että katsoo asunnossani minne vain, niin aina on joku karvakuono makoilemassa jossakin.

Tähän poppooseen siis Nuutti saapui sunnuntaina 13.1. Lentokentällä Nuutti oli todella rauhallinen, vaikkakin myös arka. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkalla kotiin pysähdyimme kaksi kertaa ja toisella kerralla tuli jo pissatkin ja tutustuttiin ensimmäisen kerran LUMEEN! Olisittepa nähneet Nuutin ilmeen ja eleet: se nautti ja tuoksutteli ensin lunta ja lopulta piehtaroi kuin olisi aina odottanutkin tätä puhdistautumismahdollisuutta! Voi tuota hetkeä, kunpa olisin saanut sen ikuistettua! Mutta. Kamerani on tällä hetkellä tohjona, joten kuviakaan en nyt lähetä, myöhemmin kyllä, lupaan sen.

Kotona meitä odotteli sitten nälkäiset muut karvakuonot. Ulkoilutettuani ja ruokittuani muut eläimet seurasi totuudenhetki. Miten muut koirat ottaisivat Nuutin vastaan? Totuus kävi ilmi läheisellä pellolla, jonne vein koirani ja Nuutin – ja hyvinhän se meni! Huh. Sisään tultaessa Bella hieman katseli että ’Tuleekos tuokin?’ ja siinä hieman mittailtiin toisia, kunnes pantiin maate. Minäkin.

Nyt kahden viikon jälkeen on koettu niin iloja kuin huolenkin hetkiä. Ensinnäkin huolista.. jo ensimmäisellä viikolla Nuutti vahingossa karkasi ja vietti sitten kaksi yötä ja päivää ulkona. Siinä se oven vieressä kiltisti nukkui, mutta kiinni ei antanut ei sitten millään. Vaikka koetin mitä herkullisimmilla makupaloilla tyttöä houkutella, aina tuoreesta lihasta maukkaaseen pizzaan asti, niin ei. Siellä se pihalla vain viihtyi ja aina kun lähdin lenkille muiden kanssa lähti Nuuttikin, mutta vapaana. Kiltisti se kyllä seurasi, muttei antanut kiinni ei mitenkäänpäin. Yritettiin kaverin kanssa ensimmäisenä päivänä kaikkemme ja olimme mielestämme ovelia, yritin mm. houkutella koiruutta ulkovarastooni ripottelemalla lihan palasia pitkin pihaa… Illalla tuli vuokraisäntänikin avuksi, tuloksetta. Toisena päivänä ystäväni sai loistoajatuksen ja toimme hänen siperianhuskyn pihaani. No, Nuuttihan rakastui päätäpahkaa ja antoi kiinni samantien! Tästäpä tulikin sitten naurunaihetta meille ystäväni kanssa, että täytyypi tuoda lajitoveri, jotta saa malamuutinketaleenkin kiinni.

Irti en ole tuon jälkeen Nuuttia pitänyt jostakin syystä… Olemme sen sijaan opetellleet suomea, mm. tänne ja ei -sanoja, sekä yleensäkin nimeä ’Nuutti’. Tuntuu, että nimensä likka alkaa hiljalleen hoksaamaan. Arka tyttö on ja tätäkin olemme tahkoneet, ettei se käsi tee pahaa ja likka onkin jo sen verran luottavainen, että tulee nukkumaan mennessäni toivottamaan hyvää yötä tullen sängyn viereen kinumaan viimeistä rapsutusta. Tämmöistä nyt sitten tuli mieleeni kirjoitella, palailen myöhemmin, toivottavasti kera kuvien!

Ja niin, KIITOS teille kaikille, jotka mahdollistitte Nuutin kotiuttamisen Suomen maahan, eli Superkiitos Lealle ja Kikalle, ja kyllä vähän muillekin Espanjan katukoirat -poppoolle!!

Terveisin Kaisa ja Nuutti + muut öttiäiset

9.2.2008

Nuutti Nuuttuska kullanmuru on nyt jo nelisen viikkoa katsellut elämää Suomen maassa, eikä se tunnu olevan asiasta ollenkaan pahoillaan! Lumi on sen mielestä ihanaa ja tänään ansaittiin vapaana liikkumisen luvat, kun olen kokeillut tässä jo hiukan aikaa että tuleeko tyttö luo pyydettäessä vai juokseeko karkuun… ja kun tämä ihme tapahtui tuossa muutama päivä taaksepäin, että Nuutti tuli luo kutsuttaessa, päätin tänään kokeilla miten se toimisi ulkona – ja tulihan tyttö sielläkin luo ja sisäänkin kun pyysin. Siis upeeta, kerrassaan! Nyt lähettämäni kuvat ovat itseasiassa tältä päivältä kun olimme koirapuistossa likkojen voimin ja ystäväni huskyn kanssa, ja otokset olivat niin ihania että päätin jakaa ne! Huomatkaa nuutin arktinen olemus yksinolokuvassa, ihana ja kaunis Nuuttuskani… Kiitos teille ihanille immeisille vielä kertaalleen Nuutin Suomeen tuomisesta!

Kaisa ja koiruudet