Julmasti kohdellut podencot – miten me tätä haastavaa rotua adoptoimme?
Espanjan Katukoirat on adoptoinut vuodesta 2007 lähtien satoja ja satoja podencoja. Podencot ovat Espanjassa äärettömän julmasti kohdeltuja eläimiä tai pikemminkin omistajalleen vain työkaluja. Haluamme nyt avoimesti kertoa adoptioprosessista sekä myös siitä, mitä podencon kanssa eläminen tarkoittaa.
Podencot ovat energisiä, sitkeitä, alkukantaisia työkoiria. Silti samalla ne ovat koiria, joista saa uskomattoman ihania kotikoiria ja parhaita ystäviä itselleen. Podencojen herkkäsieluisuus ja niiden loppumaton uteliaisuus ja ilomielisyys ovat viehättäviä piirteitä, mutta etenkin uteliaisuus kotona sisätiloissa vaatii omistajalta kärsivällisyyttä ja huumorintajuakin. Älykkyys yhdistettynä jekuttamisen taitoon vaatii pitkämielisyyttä. Kaikkea ei pidä ottaa kauhean vakavasti eikä tavaroihin ole syytä kiintyä liikaa.
Metsästäjän joutomaalla oli aikuisten podencojen lisäksi hortoilemassa yksi hyvin nuori pentu.
Pyrimme valitsemaan tarhalta podencoja, joiden energiataso ei ole sitä korkeinta mahdollista, jotta sen tarpeet olisi kotona helpompi tyydyttää. Vältämme valikoimasta reaktiivisia yksilöitä, jos tämä piirre vaan tulee tarhalla riittävän selvästi esille. Arkojen koirien kohdalla mietimme aina tarkoin, olisiko koiralle löydettävissä ymmärtäväinen ja riittävän kokenut koti. Hyvin arka koira sijoitetaan mieluiten aluksi kotihoitoon reipastumaan kokeneelle kotihoitajalle.
Lisäksi jokaisen podencon kohdalla mietimme, voiko tämän yksilön sijoittaa ainokaiseksi koiraksi. Monesti nämä laumasieluiset eläimet tarvitsevat koiraseuraa, mikä ei tarkoita, että naapurissa olisi tarjolla satunnainen koirakaveri. Arka tai epävarma podenco tarvitsee aina koirakaverin itselleen.
Podencoille melko perinteinen asumus Espanjassa on tällainen hökkeliviritys. Metsästyskauden jälkeen turhat yksilöt heitetään pois esimerkiksi roskiksiin ja kaivoihin. Sirutetuilta koirilta viilletään kaula auki, jotta siru ja sillle rekisteröidyt omistajatiedot eivät tulisi julki. Toisinaan metsästäjät saattavat kiduttaa podencoja hirttämällä niitä tarkoituksellisesti hitaasti.
Podenco ei yleensä voi olla ihmisen ensimmäinen koira, vaan koirakokemusta on oltava. Joskus voidaan tehdä poikkeus, jos kotihoidossa todetaan, että koira on ominaisuuksiltaan niin helppo, että kokemattomampikin pärjää sen kanssa. Samaa pohdintaa on käytävä, jos adoptiosta kiinnostuneella on koirakokemusta täysin erityyppisistä roduista. Ja edelleen pohdintaa pitää tehdä, jos tuleva mahdollinen koirakaveri on täysin erityyppinen kuin podenco.
Emme ensisijaisesti sijoita podencoja kaupunkikävelykoiriksi. Kaikkein paras olisi oma piha, etenkin nuorempien yksilöiden kanssa. Ja lisäksi mahdollisuus päästä luontoon mahdollisimman usein nuuskimaan ja tutkimaan. Olemme kuitenkin onnistuneesti sijoittaneet koiria kerros- ja rivitaloihin, kunhan niiden perustarpeista silloinkin pidetään riittävästi huolta.
Olemme adoptoineet podencoja myös kissaperheisiin, aina kissatestattuina mutta kuitenkin uuden omistajan vastuulla, koska käytös voi kotona muuttua ja töitä sekä erikoisjärjestelyjä voi joutua tekemään.
Metsästäjän työkaluja häkeissä ja ketjussa.
Podencojen kohdalla käytän mieluiten sanaa työkoira, vaikka voisin sanoa myös ajokoira. Monilla on nimittäin vahva ajovietti ja vapaanapito ilman turvallista aitausta on mahdotonta. Pienenkin podencon hyppyvoima voi yllättää ja ne saattavat osata kiivetä aitaa pitkin tai sujahtaa lähinnä hiirelle sopivasta aukosta riistan perään. Olenpa nähnyt myös ihan omissa kotioloissa tilanteen, jossa podenco ottaa vauhtia ja sujahtaa männynrunkoa pitkin lähes kahden metrin aidasta yli.
Mutta tämän vastapainoksi on mainittava, että vastaan on myös tullut erittäin miellyttämishaluisia yksilöitä, joiden kanssa harrastaminen sujuu hienosti hyvässä yhteistyössä.
Eräs viisas podencoihinen sanoi kerran minulle näin: ”Podencot eivät ole koiria lainkaan vaan ihan oma lajinsa. Kun niihin rakastuu, siihen ei ole olemassa mitään lääkettä” Tämä pitää täysin paikkansa ja vaatii adoptioprosesissa monien asioiden pohtimista sekä yhdistykseltä, että podencosta kiinnostuneelta ihmiseltä.
Esimerkiksi stressaavan elämänmullistuksen jälkeen koira ei ole oma itsensä. Reippaaksi kuvattu koira voikin vaikuttaa aralta tai se voi olla yliaktiivinen maistellen kaikkea mahdollista kotona ja hyppien pöydältä toiselle. Nyrkkisääntönä on, että noin puolen vuoden jälkeen tiedät, kenen kanssa oikein asut. On paljon myös omistajasta kiinni, mihin suuntaan koira alkaa kotona kehittyä.
Podencot eivät ole mitään turhanvouhottajia, vaan yleensä kotona lepäilevät, ehkä leikkivät leluilla tai kaverin kanssa, ja ulkona sitten päästelevät sata lasissa. Ne myös tykkäävät olla lähellä omistajaansa, vaikka nukkumassa olkapäällä tai kaulaliinamaisesti iholla. Podencot myös usein nauttivat koirakasassa lepäämisestä.
Metsästyskauden ulkopuolella podencojen elämä kuluu ketjuissa, häkeissä tai joskus pimeissä bunkkereissa.
Meillä on tälläkin hetkellä useita podencoja Suomessa kotihoidossa ja tarhalla lisää odottamassa kotia. Lisää tietoa näistä ihastuttavista veijareista löydät nettisivuiltamme ja minulta voi myös kysellä tarkentavia tietoja. Yhdistys on aina tukenasi adoptioissa, ja ongelmatilanteissa edellytämme, että olet meihin välittömästi yhteydessä. Podencoja palautuu yhdistyksellemme adoptiosta etsimään uutta kotia äärimmäisen vähän.
Lisää tietoa ja videoita podencojen elämästä löydät täältä.
Teksti ja kuvat: Yhdistyksen varapuheenjohtaja Tiina Salumäki
